Mitäpä muuta tekemistä FC Kynällä olisi itsenäisyyspäivän kuin pelata futista. Linnan juhlat tosin verottivat muutaman pelimiehen – muttei Kjelliä, joka ehti nopeana miehenä molempiin tapahtumiin!

Kyse oli FC Kontun ”drop outeille” järjestetystä kutsuturnauksesta, johon tarvittiin kovan luokan sparraajaa. Ja sehän Kynä on. Kirjallisesta sparrauksesta Kynässä vastaa Raimo Kytöniemen hahmon luonut Kari Hotakainen, mutta tällä kertaa ei Karia jostain syystä nähty. Mukana oli kuitenkin sopivan sekalainen sakki: Westön veljekset keskikentällä, tutut topparit alakerrassa eli Wickström ja Kanerva, Sipola (tuo Veikkolan Figo) laidalla rakentavassa roolissa, Super-Hessu Valkama toisella laidalla, maalissa ”Vito” Koivu, kärjessä allekirjoittanut sekä Myllypuron Maradona T. Kontio ja Jay Jay Wahlgren poikansa Villen avittamana. Myös taloustiedon proffa Seppälä tsemppasi komiasti laidalla. Viton tuurasi kolmannessa pelissä uusi tuttavuus Jonne, josta tässä käytetään lempinimeä Liimanäppi. Ensimmäisessä ottelussa Kynää vahvisti lisäksi Sanna (os. Rytkönen) Kontusta, eikä aivan suotta! Toivottavasti muistin kaikki, no muisti palailee, jos palailee. Jatkoille ei kuitenkaan lähdetty.

Ensimmäiseen peliin asettui vastaan ikäluokka -89 eli Kontu X89. Pelottavan salskeat nuorukaiset herättivät kunnioituksen sekaista ihailua ja ottelu menikin pitkälti vastustajan taitoa kantapäät vilkkuen katsellessa. Peli päättyi silti kunniakkaaseen 0-1 tappioon. Joku sohlo sai kerran paikan (allek.), mutta lonttasi suoraan maalivahdille, vaikka Kjell koetti vimmatusti kääntää muulimaisin silmälapuin vetäneen kärjen huomiota puoleensa. Puolustus hoiti tehtävänsä mallikkaasti ohjaten peliä taidolla. Ottelun tuomarina toiminut nuori neitokainen vihelsi tyylillä ja taidolla kaikki paitsiot. Kynää vahvistanut Sanna osoitti miksi on aikoinaan ollut naisten maajoukkueessa.

Toiseen peliin vastaan asettui HC Kontula, jonka shokkialku meinasi lannistaa Kynän kokeneet pelimiehet. Ottelua oli pelattu muutama minuutti ja mielen tulostauluilla paistoivat tylyt 0-2 lukemat. Edellisen ottelun jälkeen alkanut yhteiskuntateoreettinen lamakeskustelu ei ilmeisesti ollut tauonnut vielä pelin alkaessa, vaan suomalainen ahdistus kumpusi sieltä itsestään, Finnhitsien ja lähiökapakoiden levyautomaattien välimaastosta, ja vastustajan ryökäleet käyttivät tilanteen hyväkseen ja haukkasivat aimo kimpaleen lihaa FC Kynän lihaksikkaista nilkoista. Kynän reidet ja pohkeet kuitenkin kestivät, vaikka ne hoosiannaa näin lähestyvän joulun kunniaksi paukkuen huusivatkin, ja peli saatiin pelastettua. Ensin allekirjoittanut onnistui sutaisemaan maalin edestä pallon maaliin tähtiä nähden ja sen jälkeen Super-Hessu Valkama kuittasi Berliinin ohilaukauksensa: tyylikäs banaani molarin käsien kautta verkkoon. Hieno tasuri!

Kolmannessa ottelussa kentälle juoksi Nuorisoasiainkeskuksen tummahipiäinen joukkue, jonka taidot hivelivät jälleen vanhojen ukkorahjusten silmiä. Pallo liikkui lyhyillä seinillä tai kuskaten ja me ukön köntykset emme yksinkertaisesti kestäneet nuorukaisten vauhdissa. Vahvistuksemme Ville kyllä heitti hienon yksilösuorituksen jälkeen pelin 1-1:een, mutta tämän jälkeen Kynän puolustus oli helisemässä. Topparit Kanerva ja Wickström koettivat parhaansa mukaan ohjailla peliä, mutta väsyneet kynämiehet hortoilivat missä sattui ja vastustajan liukkaat taiturit tekivät kentällä melkein mitä halusivat. Kaksi kertaa Liimanäppi sai kaivaa pallon tämän jälkeen vielä selkänsä takaa ja lopussa lukemat olivat varsin mairittelevat 1-3.

FC Kynä kiittää Kontua ja Santtu Luotoa hienoista järjestelyistä ja upeista puitteista Myllypuron kuplassa, ja kanttiiinin tyttöjä sämpylöistä kans!

Teksti: Ilkka ”Tore Antero” Levä

Paluu etusivulle