Vieläkään ei ole selvinnyt, miksi Urheiluruudun kuvausryhmä ei saapunut Impivaaran palloiluhalliin 3.10 klo 18.30. Olisi kannattanut. Etuoikeutettuja olivat ne jotka FC Kynän ja FC Sammakon kamppailua seurasivat.

Ottelu tarjosi paitsi häikäiseviä maaleja myös suurta yhteisyyttä. Kynä aloitti ottelun normaaliin tapaansa viisaasti ja rauhallisesti lihaksia lämmitellen ja vastustajaa tarkkaillen, tekipä muutaman harhasyötönkin tunnelman nostamiseksi.

Pian kuitenkin sinikone lisäsi tarkkuutta ja kierroksia ja tulosta syntyi. Reilun kymmenen minuutin jälkeen Kynä sai vapaapotkun vasemmalta, noin 25 metristä. Pallon hakiessa vielä vetäjäänsä paikalle asteli Matti Rönkä. Hänen isällinen, lähes koskelamainen tokaisunsa ”antakaas kun minä”, kertoi mitä tuleman piti. Tulema oli oikea ylänurkka ja 1–0.

Pallotaituri Jyrki Vainonen teki, voisiko sanoa pakollisensa, pian Sammakon tasoituksen jälkeen, eikä kestänyt kauankaan kun Mika Wickström latasi vasurillaan yläpesään niin että soi. Maalin jälkeinen tila osoitti jälleen kuitenkin vaarallisuutensa. Sammakko kavensi onnenkimmokkeella.

Peli aaltoili ottelun ajan mieltä kiehtovasti hallin päästä ja laidalta toiselle. Hyväkuntoisella kumiseoksella pallo kulki jalasta jalkaan ja jopa leikittelyyn oli varaa. Kentällä nähtiin useampikin tihinen eli takavasara, tuo kantapääkikan tuore synonyymi.

Sammakko oli joukkueena kertakaikkisen tasainen, mutta erityisesti sen junioripelaajat tuottivat Kynän puolustukselle työtä. Myös kansanedustaja Janina Anderssonin ennakoimaton juoksentelu sotki Kynän muutoin niin sotilaallisia rivejä. Vaikka ottelun tempo oli kiihkeä, otteet pysyivät kohteliaina ja siisteinä. Ensimmäisen puoliajan lopussa Timo Ernamo sai sammakolta koipeensa, mutta rauta ei tunnetusti valita.

Puoliaikatulos 3–3 toi katsomoon lisää ääntä ja loppu oli lähes trilleriä. Kynä meni johtoon 4–3 Ilkka Levän tuikkauksella, mutta Sammakko kuittasi pian. Yleisö arveli pelin päättyvän sopuisasti, mutta vain mestarit jaksavat viimeiseen saakka. Kun aikaa oli jäljellä viisi minuuttia, Jyrki Vainonen kuoletti rinnallaan raportoijan lähettämän syötön ja jatkoi sen laitaa kiitäneelle Mika Wickströmille. Loppu on jalkapallohistoriaa. Hansakortteliin saakka kuului raks kun sammakoiden reidet katkesivat.

Jos Kynästä pitää mainita erityisesti joku, niin kaikki. Maaliin haalittu paikallisvahvistus, Zoomissakin vaikuttava Petteri Oiva, piti tolpanvälit hallinnassaan ja teki erinomaisia reaktiotorjuntoja. Laitapuolustuksessa uurastaneet Jussi Wahlgren, Timo Ernamo ja Tapani Bagge kamppailivat ihailtavasti teini-ikäisiä mutanttininjoja vastaan. Juha Kanerva ja Matti Rönkä vuorottelivat keskikentällä ja alakerrassa Markku Rönkkö kanssa rakentaen ja repien. Keskellä ja linkkeinä uurastivat Ilkka Levä, Olli Heikkonen, tehot 2+2 puristanut Mika Wickström sekä paluun tehnyt Kari Hotakainen joka osoitti ettei savolainen taito ja maltti voi kadota. Kärjen Jyrki Vainonen (1+2) oli oma erinomainen itsensä.

Sikainfluenssaa pelkäämättä ja vastoin Palloliiton suositusta pelaajat kättelivät toisensa kiittäen erinomaisen syvähenkisestä ottelusta. Jälkiverryttely suoritettiin perinteisin menetelmin. Sade hakkasi katuja ja kitaristi soitinta, juomat olivat oikean lämpöisiä ja yö oli hellä niille jotka eivät käyneet siihen yksin.

Kiitos FC Sammakolle ja Turun kansainvälisille kirjamessuille. Katsojat saivat rahoilleen vastinetta kun pääsymaksua ei peritty.

Teksti: Markku Rönkkö, kuvat: Tellervo Perälä-Brunnsberg

Paluu etusivulle