Hyvinkäällä pääsee luomusuihkuun jo ennen matsia. Saavuin sisätiloihin valmiiksi läpimärkänä. Puoli joukkuetta oli vielä puhumassa urheilukirjallisuudesta teatterin tiloissa.

Autoilimme keskuskentälle. Sinne löydettiin “kokeillaan tätä” -menetelmällä, ainakin meidän autokuntamme.

Naapurissa tahkosivat pesäpalloilijat omaa pienoissotaansa, meidän kanssamme kentälle oli asettumassa Hyvinkään kaupungin joukkue. Hiukan pelotti, sillä naapurien keski-ikä oli selkeästi alhaisempi kuin kynäläisten.

Hyvinkään kentän hieno nurmi oli sateen jäljiltä nihkeä, mikä taisi itse asiassa suosia meitä, jotka juoksemme 60 metriä samaan aikaan kuin nuorena 100. Katetussa katsomossakin saattoi olla sata henkeä; oli kuuluttaja, pyttykerho ja kolme tuomaria.

Hienot puitteet upealle ottelulle. Ja millainen näytelmä siitä tulikaan!

Etukäteen väsymystä valitellut Jyrki Vainonen oli täysin pitelemätön: puhdas hattutemppu ja tilanne 0-3 meille, kun toinen puoliaika oli hädin tuskin käynnistynyt. Ei mennyt ruoka rinnuksille, kun Juha Itkonen, Atik Ismail ja Arto Nyberg syöttivät.

Puolustus hoiti tehtäväänsä linjatuomaria hyödyntäen: meille aivan liian nopeat nuoret ajettiin paitsioansaan lähes joka kerta. No, mitä nyt se joukkueensa parhaana palkittu numero 19 pääsi kertaalleen loisto-ottelun pelanneen Ari “Vito“ Koivun yllättämään.

Niin. Ottelu päättyi Kynän voittoon 1-3 upean esityksen jälkeen. Myös meillä oli paikkoja useampaankin maaliin, mutta onni ei ollut myötä. Vaikka pakko on tässäkin yhteydessä sanoa, että melkoisessa lirissä sitä välillä oltiin. Mutta kuten Saksan reissu todisti, näennäishallinnalla ei peliä ratkaista.

Keskikenttä uurasti hienosti molempiin suuntiin ja siinä lienee ottelun ratkaisu Vainosen Jyrkin hienojen läpiajojen ohella. Simo Sipola päätyi uudelle pelipaikalle liberoksi, kun normaalista keskipuolustuksesta puuttui jalkansa telonut Juha Kanerva (toki mies oli kannustamassa) ja Wickströmin Mikan reisi reistaili. Simo johti puolustusta erinomaisesti. Kärjet olivat hankalia hyvinkääläisten puolustukselle koko matsin ajan.

Kaksi debyyttiä nähtiin: keskikentällä debytoi runoilijana maailmanmainetta niittänyt Olli Heikkonen ja puolustuksessa nähtiin teeveestäkin tuttu Taavi Vartia.

Kaksi oli pyttykerhojakin: toinen palkitsi ottelun parhaana Jyrki Vainosen ja toinen joukkueen parhaana Mika Wickströmin. Hyviä valintoja.

Pakko tämä on kuitenkin sanoa: voitosta suurkiitos maalivahdille. Yksi aivan haamuseivikin mahtui mukaan. Ois siinä ollut Kaveenillakin ihmettelemistä. Hianoo, V(o)it(t)o!

(Kuten yllä olevasta voitte huomata, maalivahdin lempinimi sisältyy voittoon.)

Hyvinkääläiset piffasivat vielä saunan halukkaille. Melkein kaikki halusivat.

Siis kiitos isännille, kiitos pelimiehille ja kiitos ilmojen haltijalle. Matsin aikana ei satanut.

Teksti: Timo Ernamo

Paluu etusivulle